Kävimme EKGssä ja sen jälkeen yritn ehdottaa lounastamista, mutta Ollilla oli palava halua höyrykonemuseoon.

Lähdimme sitten Wertasta kohden ja kävin ostamassa Nostalgiasta salaatin. Olli ei halunnut mennä yksin näyttelyihin vaan istui seuranani, söi leivänkokoisen sämpylän ja kanat salaatistani ja kävimme samalla mielenkiintoisen keskustelun feminismistä. Pöydässä istui vanhempi herra lounastunnillaan - hän ei puuttunut keskusteluumme, mutta noustessamme hymyili merkitsevästi.

Itse näyttely oli varsin mielenkiintoinen, mutta Olli ei lähtenyt leikkiin mukaan paperinukketehtävän kohdalla. Olisin mielelläni hiukan tutkiskellut hänen näkemystään asiasta.

Painokonemuseossa oli setä joka höpötteli aivan hassuja ja yritti juksuttaa, Osuuskauppamuseossa taas oli kynästä muste loppu. Höyrykonemuseo oli edelleen vaikuttava ja selvästi Olli pohdituttava.

Meidän Tampere-näyttelyn kävelimme läpi melko nopeasti ja työväentalollakin vain piipahdimme.

Tekstiiliteollisuusmuseossa sitten vierähtikin aikaa, vaikka kaikkina muina käyntikertoina se on vain juostu läpi. Videoesitykset varsinkin naulitsivat Ollin paikalleen.

Kotona Olli teki legoista oman höyrykoneen ja tänään on lukenut siitä netistä.

Iltapäivällä Olli pyöräili mummulan suuntaan.