Kotiin tultiin seuralaisen kanssa - vaatteet lensi mutta villahaalari kelpasi tilalle. Leikit sujuivat hetkisen pihalla kunnes seuralainen lähti kotiin syömään ja Olli tänne.
Illalla Olli lähti partioon hyvillä mielin, harjoittelimme silittämistä partiopaidalla ja ompelin siihen merkit kiinni. Kesken partion tuli soitto että Olli oli saanut kilarit ja satuttanut jotakuta toista mutta saatu rauhoittumaan. Ei kuulemma tarvinnut tulla hakemaan. . Partionjohtaja toi Ollin kotiin partion jälkeen ja kertoi että raivari oli uusiutunut, muita lapsia pelotti ja Olli ollut todella asiaton eikä näin voida jatkaa. Kovin harmi, mutta en misssään nimessä edes ajattele pyytäväni vapaaehtoistyötä tekeviä johtajia venymään yhtään enempää. Avustajatunteja meillä on kaupungilta, mutta se ei paljon auta koska sieltä tulee avustajaksi milloin kukakin - ja mitä iloa siitä olisi jos ihmisellä ei ole kontaktia Olliin.
Pohdin vakavasti kotikouluun siirtymistä, sillä vertaan tässä nyt viime viikon tilannetta partiossa jolloin samat johtajat kertoivat että tämä lapsi oli rauhallinen ja tarkkaavainen, nyt aivan raivoisa. Olisiko partiota silloin mahdollista jatkaa?
Kolmen koulupäivän saldona on takapakkia:
- sukat tuntuvat taas sietämättömiltä
- nukkuminen, tänään ei ollut mahdollista nukuttaa omaan vuoteeseen, kuten olimme onnistuneet jo viikon verran.
- vaatteiden käyttämättömyys
- raivarien palaaminen
Hiukan on kova hinta perusopetuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti